OPETUSPUHE PYHÄN JA SUUREN PAASTON ALKAESSA (In Finnish language)

+ BARTOLOMEOS

JUMALAN ARMOSTA

KONSTANTINOPOLIN – UUDEN ROOMAN ARKKIPIISPA

JA EKUMEENINEN PATRIARKKA

KOKO KIRKON TÄYTEYDELLE,

OLKOON ARMO JA RAUHA

PELASTAJAMME JA MEIDÄN HERRAMME JEESUKSEN KRISTUKSEN LUOTA,

JA MEILTÄ RUKOUSTA, SIUNAUS JA ANTEEKSIANTO

* * *

Kunnioitetut veljet ja rakastetut lapset Herrassa,

Ylistämme Jumalaa Kolminaisuudessa, joka on jälleen johdattanut meidät kirkossa pyhän ja siunatun Pyhän ja Suuren Paaston aikaan, ruumiillisen ja hengellisen harjoituksen ja paastokilvoituksen kilpakentälle, jotta valmistautuisimme Kristuksen arvoisesti ja kulkisimme nöyryydessä Pyhään ja Suureen Viikkoon ja Herran elämänantavaan Ylösnousemukseen.

Kilvoittelu ei ole tietenkään ainoastaan Pyhän ja Suuren Paaston piirre, eikä vain luostarikilvoittelijoille kuuluva asia ja velvollisuus, eikä myöskään seuraus ulkoisista vaikutteista kristillisiin tapoihin, siis jokin vieras aines hurskaudessamme. Kilvoittelu on kristittynä olemisen ja Kirkon elämän ytimessä. Se on Kristuksen kutsu uskoville ja todistus Hänen pelastavaisesta läsnäolostaan elämässämme. Me uskovat emme käänny sellaisen Jumalan puoleen, joka olisi persoonaton tai lähestymätön, vaan lihaksi tulleen Sanan puoleen, joka on ilmoittanut Jumalan ja Isän rakkauden ja Pyhän Hengen yhteyden, armon ja vapauden täyteyden. Tässä merkityksessä Pyhä ja Suuri Paasto, täynnä jumalallisia siunauksia ja erityisiä syviä kokemuksia, on yhä voimallinen rikkauden ja totuuden ilmaus ja ilmestys kirkon elämässä kokonaisuudessaan.

Mikään uskovien elämässä ei ole erillistä tai itsetarkoitus. Elämä Kristuksessa on kokonaisvaltaista ja jakaantumatonta. Katumus, nöyryys, rukous, paasto ja hyvät teot liittyvät toisiinsa ja suuntaavat uskovan Kirkon Eukaristiaan, Valtakunnan eskatologiseen mysteeriin. Vaivannäkö kilvoittelussa on alku, ”ahdas portti”, joka vie meidät Pyhistä Pyhimpään. Perinteessämme ei ole ”kilvoittelua kilvoittelun takia”. Kilvoittelu on aina matkantekoa, ja se täydellistyy osana kirkon elämää, kun se johdattaa Pyhien Salaisuuksien yhteyteen, joiden kautta liitymme Kirkon liikkeeseen kohti tulevaa Valtakuntaa. Muistutamme paaston viidentenä sunnuntaina kunnioitettavan pyhän Maria Egyptiläisen esimerkistä, joka neljänkymmenen vuoden kovan askeesin ja lakkaamattoman rukouksen jälkeen pyrki osallistumaan Kristuksen Ruumiista ja Verestä pyhän Zosiman käsistä, tietäen, että jumalallinen Ehtoollinen on elämän lähde ja kuolemattomuuden lääke. Samoin Ortodoksisen kirkon Pyhä ja Suuri Synodi (Kreeta, 2016) kutsui paastoa ”suureksi hengelliseksi kilpalajiksi” ja ”Ortodoksisuuden kilvoitteluihanteen erinomaiseksi ilmaisuksi” ja painottaa, että ”todellinen paasto vaikuttaa uskovien koko elämään Kristuksessa ja kruunataan heidän jumalanpalvelukseen osallistumisensa kautta ja erityisesti Pyhän Eukaristian mysteeriin osallistumisen kautta” (Paaston merkitys ja sen noudattaminen tänään, § 1 ja 3).

Ortodoksista hengellisyyttä ei ole ilman osallistumista Pyhään Eukaristiaan, jonka kautta me uskovat tulemme yhdeksi ruumiiksi, persoonien yhteydeksi, elämän yhteisöksi, osallisiksi ”yleisestä pelastuksesta” Pelastajassa Kristuksessa, joka on ”yleinen hyvä”. Sen tähden paasto on alistumista ja kuuliaisuutta Kirkon säännölle, yhteisöllinen kokemus. Pyhä ja Suuri Paasto on kutsu meille löytää Kirkko pyhityksen ja pyhyyden paikkana ja tapana, esimakuna ja kuvana ihmeellisestä loistosta, elämän täyteydestä ja tulevan Valtakunnan täydelliseksi tulleesta ilosta. Kokemuksellisesti ja teologisesti on mahdotonta ymmärtää Pyhän ja Suuren Paaston henkeä, jos ei näe paastoa matkana Pääsiäiseen. Koko paaston ajan ylläpidetään ”pääsiäisymmärrystä” elämää kohtaan. Synkkä kilvoittelu on irvikuva kristillisestä elämästä, saadun armon ja tulevan valtakunnan unohtamista, elämää ”aivan kuin Kristus ei olisi koskaan tullut”, ilman ”kuolleiden ylösnousemuksen” ja ”tulevan ikuisen elämän” odotusta.

Tämä henki oli myös varhaisen Kirkon kokemus Pääsiäistä edeltävästä paastosta katekumeenien valmistautumisaikana Pyhää Kastetta varten Ylösnousemuksen jumalallisessa liturgiassa. Ja kun myöhemmin paastonajan katekumeeninen luonne korvautui katumuksen tavalla, silti kokemus ”katumuksesta” ”toisena kasteena” säilyi ja pysyy olemuksellisena perustana, joka johtaa meidät jälleen pääsiäisen kirkollisen elämän eukaristiseen täyteyteen, Isän kotiin, Pyhän Hengen yhteyteen. Tässäkin ”ristin ottaminen” on tie Ylösnousemuksen sanomattomaan iloon.

Ukrainan hurskas kansa kantaa näinä päivinä tätä erityistä raskasta Ristiä, sanomattomia kauheuksia, jotka kutsumaton ja odottamaton hyökkäyssota on asettanut, kylväen tuskaa ja kuolemaa. Myötäkärsimme yhdessä koeteltujen veljiemme ja lapsiemme kanssa, kannamme anomuksemme laupeuden Herran ja rauhan Jumalan puoleen tulen välittömän lakkaamisen ja oikeudenmukaisuuden ja rauhan voiton puolesta, jotka ovat esimakua Jumalan valtakunnan täydeksi tulleesta ilosta.

Tämä Ortodoksisen uskon pelastavainen totuus, hurskaus ja hengellisyys tulee esiin myös Pyhän Mirhan pyhittämisen tapahtumassa, jonka, Jumalan armosta, tulemme toimittamaan tänä vuonna Suurella Viikolla Pyhässä Keskuksessamme. Tämä siunattu, ”jumalallisesti vaikuttava” ”Mirhan Eukaristian” öljy välittää Mirhalla voitelun mysteerin kautta erilaisia lahjoja ja monenlaisia Pyhän Hengen armolahjoja juuri valistetulle ”taivaan kansalaiselle”, voimauttaakseen hänet osallistumaan Kirkon elämään, alkaen Puhtaisiin Salaisuuksiin osallistumisesta, ja inspiroituun läsnäoloon ja todistukseen armon lahjasta ja meidän toivostamme maailmassa. Pyhän Hengen luonne ”yhteyden voimana” tulee esille Pyhän Mirhan valmistamisen tavassa ainesosien keittämisessä, ainekset kun ovat paikallisten Ortodoksisten Kirkkojen tuomia, ja myös tavassa ja sen siunaamisen ajankohdassa eukaristisen kokoontumisen aikana, välittömästi Pyhien Lahjojen pyhittämisen jälkeen, ja samoin myös muissa Pyhän Mirhan kirkollisissa käytöissä, kuten Ortodoksiseen Kirkkoon tulevien toisuskoisten ja luopuneiden voitelussa, kirkkojen vihkimisessä, pyhien pöytien, antiminssien ja muiden pyhittämisessä.

Näissä tuntemuksissa rukoilemme, että paaston kilpakenttä olisi hyvä kulkea ja juoksumme Herran Pääsiäistä kohti esteetön. Anomme teille, Kristuksessa kunnioitetut veljet ja Konstantinopolin Äitikirkon lapset ympäri maailman, elämänantavaa armoa ja suurta laupeutta Kristukselta Jumalalta, joka siunaa aina kansansa kilvoitusmenestyksen.

Pyhä ja Suuri Paasto 2022

† Konstantinopolin Bartolomeos

kaikkien teidän palava esirukoilijanne Jumalan edessä